Ammattikorkeakoulut työelämän tukena – pahasta pois vai hyvää kohti?

Tea Remahl

Nykymaailma on täynnä mittavia haasteita kaikille toimijoille, varsinkin kehittäjille. Meille maalataan kuvaa, jossa olemme suuren tuntemattoman muutoksen edessä, vasta sen alkuaskeleilla. Muutos koostuu niin lukemattomista pienistä ja suurista osatekijöistä, että se ei ole kenenkään hallussa. Suomalaisille tämä sopii, jos Markku Sotarautaa (2009) on uskominen. Hän kirjoittaa, että me suomalaiset olemme parhaimmillamme kriisin keskellä, olemme selviytyjäkansaa. Suorastaan tarvitsemme kriisin uudistuaksemme. Tämä liittyy vakavaan asiaan, nimittäin kehittämistoimintamme luonteeseen. Osa näkee selviytymisemme perustuvan hyvään strategiseen osaamiseen, jota konsensushengessä yhteen hiileen puhaltaen toteutetaan. Toiset ovat sitä mieltä, että uudistuminen on tapahtunut ennemminkin pragmaattisena tarpomisena läpi vaikeuksien. Tällöin kehittämistoiminta perustuu malliin, jossa reaktiivisesti pyritään ”pahasta pois” eikä niinkään proaktiivisesti ”hyvää kohti”.

Suomalaisista on sanottu myös, että olemme yhden totuuden kansa. Omaksumme liiemmin pureskelematta kansainväliset kehittämisen megatrendit – ajattelematta sitä, mitä ne todella tarkoittavat tai soveltuvatko ne suomalaiseen todellisuuteen. Hyviä esimerkkejä ovat kilpailukyvyn ja innovaation käsitteet, joiden eteen meidät kaikki on valjastettu tekemään työtä. Moniko kuitenkaan uskaltaa tunnustaa, että vaikka kilpailukyvyn edistämistä perustellaan hyvinvoinnin turvaamisella ja kasvattamisella, siihen tarkoitukseen se on kyseenalainen keino. Tutkitusti ihmisten kokema hyvinvointi ei ole lisääntynyt viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ja erot ihmisryhmien välillä ovat jatkuvasti kasvaneet.

Ammattikorkeakoulutkin ovat omaksuneet roolinsa tärkeinä ”innovaatiokyvykkyyden edistäjinä” (Hautamäki 2009) yhteiskunnassa. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Koulutamme työelämään ammattilaisia ja asiantuntijoita, etsimme ja sitäkin suuremmassa määrin sovellamme tietoa uusien toimintamallien, liiketoimintamahdollisuuksien ja palveluiden aikaansaamiseksi. Jälkimmäistä kutsutaan tutkimus- ja kehittämistyöksi. Innovaatiohengessä t&k on saamassa peräänsä i-liitteen kuvaamaan innovaatiotoimintaa.

Olen sitä mieltä, että ammattikorkeakoulujen tki-toiminta on nykytilanteessa todella tärkeää ja sen kehittämiseen pitäisi suunnata nykyistäkin enemmän panoksia, niin ammattikorkeakouluissa kuin ympäröivässä yhteiskunnassakin. On tärkeää toimia, jotta muutos ei veisi meitä vaan meillä olisi jotakin sanottavaa muutoksen suuntaan. Ja kyllähän meillä on, sitä ei käy kieltäminen. Menneiden valintojen kanssa joudumme elämään tänään, ja nykyiset valintamme ovat tulevaisuudessa joko siunauksenamme tai riesanamme.

Mainiossa muutosta käsittelevässä kirjassaan John Kotter ja Holger Rathgeber (2008) toteavat pysäyttävästi heti alkuun näin:

”Muutos on haaste. Jos hoidat sen hyvin, hyödyt moninkertaisesti. Jos hoidat sen huonosti, saatat itsesi ja muut vaaraan.”

Taas meitä muistutetaan, mikä ero on proaktiivisuudella ja reaktiivisuudella. Edelleen olen sitä mieltä, että ammattikorkeakoulujen täytyy, menestyäkseen korkeakoulukentässä ja innovaatioyliopistohuumassa, lopettaa pelaaminen yliopistojen ja tiedemaailman säännöillä ja avata kokonaan uusi peli. Tai paremminkin tehdä se näkyväksi ja tärkeäksi. Tätä suosittaa myös suomalaista innovaatiojärjestelmää arvioinut asiantuntijaryhmä (Työ- ja elinkeinoministeriö 2009). Se työ, jota ammattikorkeakouluissa tehdään yhteistyössä kaikkien alojen pk-yritysten sekä julkisen ja kolmannen sektorin kanssa, on äärimmäisen tärkeää ja kannatettavaa vaikka se ei liittyisi yhteenkään klusteriin tai innovaatiokeskittymään. Innovaatiohuumassa me voimme olla niitä, jotka lannoittavat rikkaruohojakin ja saavat kaikki kukat kukkimaan – etenkään kun innovaatiot eivät synny pakottamalla vaan kokeilemisen ilosta.

Lähteet

Hautamäki, A. 2009. Korkeakoulut innovaatiojärjestelmässä. Arenen vuosikokous 25.–26.3.2009. Saatavissa www.arene.fi/data/dokumentit/2238fc8c-0a17-468f-8047-60ffc991068e_Innovaatiojarjestelma_ja_korkeakoulut.pdf

Kotter, J. & Rathgeber, H. 2008. Jäävuoremme sulaa. Muutos ja menestyminen kaikissa olosuhteissa. Helsinki: WSOY.

Sotarauta, M. 2009. Kuoliaaksi syleilty innovaatio? Teoksessa Kaupungit kurkottavat 2010-luvulle. Näkymiä ja haasteita uudistuvalle kaupunkipolitiikalle. s. 16 - 31. Saatavissa http://www.tem.fi/files/24069/TEM12_09.pdf

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2009. Evaluation of the Finnish National Innovation System. Policy Report. Saatavissa http://www.tem.fi/files/24928/InnoEvalFi_POLICY_Report_28_Oct_2009.pdf